perjantai 27. maaliskuuta 2015

Onnea ja epäonnea


Viime aikoina on ollut vähän turhankin paljon epäonnea matkassa. Meidän iki-ihana auto on aiheuttanut taas hetkeksi päänvaivaa. Viimeksi Skodaa korjailtiin noin puoli vuotta sitten, eikä mennyt aikaakaan kun löytyi uusi vika. Pari kuukautta sitten Niko huomasi, että kytkin luistaa. Katsastuksessa tietysti löytyi sitten vielä "muutama" vika lisää. Meistä riippumattomista syistä auto korjattiin kuitenkin vasta nyt. Viime kuukaudet ovat kiristäneet hermoja, kun on joutunut pelkäämään milloin autoa leviää käsiin. Tässä asiassa oli sentään onnea matkassa, eikä auto mennyt rikki. Viime viikolla saatiin siis Skoda korjaamolta, mutta yllätys yllätys jo parin päivän päästä ilmeni uusi vika.

Viime sunnuntaina meidän oli siis tarkoitus käydä Nikon kanssa Espoossa Isossa Omenassa vaateostoksilla jouluna saamallani lahjakortilla. Parkkihallissa autosta ulos noustuamme ilmassa leijaili karmea käry. Nikon kanssa tuijotettiin hetki toisiamme, kunnes päästin suustani: "älä vaan sano, että se tulee meidän autosta." ja kuten arvata saattaa, tulihan se. Niko työnsi kätensä oikean takarenkaan sisään ja jarrulevy oli aivan tulikuuma. Soitto iskälle ja ei mennyt aikaakaan kun iskä ja äiti tulivat meidät pelastamaan. Iskä ja Niko jäivät tutkimaan autoa ja me lähdettiin siksi aikaa äitin kanssa kauppoja kiertelemään. Matka jatkui kuitenkin pian, koska parkkihallissa autolle ei mitään pystynyt tekemään. Oli otettava riski ja ajettava takaisin Kirkkonummelle, vanhempieni pihaan. Päästiin kuin päästiinkin perille, eikä auto levinnyt matkalle. Pihalla rengas saatiin irti ja jarrua herkistettyä. Ei muuta kuin soittoa tutulle korjaajalle ja jo tiistaina auto vietiin hänelle. Molemmat takarenkaat otettiin irti ja osat puhdistettiin. Renkaat pyörivät hyvin eikä löytynyt mitään näkyvää vikaa. Kotona kuitenkin huomattiin, että jarrulevy edelleen kuumenee. Heti seuraavana päivänä suunnattiin taas korjaajan luokse. Tällä kertaa jarrunesteet vaihdettiin, mutta ei auttanut sekään. Nyt sitten mietitään mitä tehdään seuraavaksi..Toivottavasti vika löytyy pian. Harmittaa vaan jo valmiiksi, koska autoon on nyt jo mennyt paljon rahaa ja ensi viikolla pitäisi Hartolaankin lähteä..Saa nähdä päästäänkö.. :(

Edes koirat eivät säästyneet epäonnelta - eikä silmätulehdukselta. Alkuun vain Jenillä punoitti sekä rähmi silmät ja myöhemmin myös Kinalla. Oireet ovat olleet koko ajan lieviä ja vajaan viikon verran tilannetta seurailin, mutta kun ei näyttänyt menevän itsestään ohi, päätin soittaa tutulle eläinlääkärille ja saatiin puhelinresepti silmätippoihin. Tippoja ollaan nyt laitettu kaikille koirille (myös Lumolle, vaikka oireita ei ole ollut) vasta neljä päivää ja eron huomaa jo nyt. Eilen oli ensimmäinen aamu, kun rähmää ei enää ollut ja punoituskin on vähentynyt. Kinalla ei punoita enää oikeastaan ollenkaan, mutta Jenillä vielä vähän. Onneksi kaikki koirat ovat ottaneet tippojen laittamisen tosi hyvin. Hienot tytöt. ♥


Kaiken kurjuuden keskellä jotain hyvääkin. Ollaan saatu naapurustoon uusi koirakaveri! ♥ Ystävälleni Lauralle kotiutui pari viikkoa sitten ihastuttava Valla-pentu. :) Nyt on Jenilläkin naapurissa ikäistänsä seuraa. :) Pennuilla on vain muutama päivä ikäeroa. Lenkeillä on ollut ilo huomata, että kaikki koirat tulevat hyvin juttuun keskenään. Yleensä pennut viihtyvät kahdestaan tai sitten koko viisikko juoksee pää kolmantena jalkana toisiaan jahdaten. :D

Ollaan myös pitkästä aikaa käyty yölenkeillä Lauran kanssa ja pakko sanoa, että oli aika mahtava lenkki 17.3.-18.3. välisenä yönä, kun revontulet täyttivät taivaan. ♥

Saatiin myös tässä taannoin vähän kauempaakin lenkkiseuraa, nimittäin Jenin veljen omistaja Jonna tuli Camon kanssa käymään. :) Sisarukset tunnistivat heti toisensa ja pennut juoksentelivat pelloilla minkä jaloistaan pääsivät. Jonnan kanssa ollaan pidetty paljon yhteyttä Facebookin kautta, joten oli kiva vihdoin myös nähdä. :) Toivottavasti nähdään pian uudestaan!


Viimeksi helmikuussa kirjoittelin Jenin kuulumisista. Facebookkiin kirjoittelen (ja laitan kuvia) enemmän kuin tänne blogiin, joten kerrottakoon vielä täälläkin, että meidän elämä on jo pidempään ollut kaikin puolin normaalia. :) Niin normaalia kuin se nyt voi olla tällä porukalla. :D Haha. Nykyään mm. kaikki koirat syövät yhdessä keittiössä. Kaikki muutkin ruokailutilanteet ovat sujuneet loistavasti. Lumo ei kyttää Jeniä, vaikka ruokaa olisikin lähellä. Lattialta voi myös syödä nappuloita samanaikaisesti (namihaaste) tai vaikka pudonneen kananmunan. ;) Meillä on myös ollut alusta asti luita koko ajan saatavilla lelukorissa (tai no, yleensä ne on kyllä levitelty pitkin poikin lattioita), eikä niistä ole aiheutunut mitään ongelmia. Lumo muuten nykyään luovuttaa lelutkin Jenille, jos Jeni ne haluaa. :D Lumo ja Jeni ovat nykyään kuin paita ja peppu.  Lumo harvemmin aloittaa leikkejä, mutta jo pidemmän aikaa on neiti itsekin hakenut Jeniä leikkiin. :') 

On niin helpottavaa, kun ei tarvitse enää eristellä koiria ja miettiä onko ruokaa lähistöllä. Kaikki on nyt paremmin kuin hyvin. Nyt sen tiedän, että stressasin aikaisemmin täysin turhaan. Olen silti edelleen sitä mieltä, että parempi oli olla varovainen. Huonoa tuuria oli kuitenkin ollut matkassa alusta asti, siitähän koko homma sai alkunsa. Iso kokoero ja heiveröinen pentu, jolloin varoitusnäykkäisykin voi olla kohtalokas, kuten tässä tapauksessa. Luultavasti Lumo ei myöskään silloin vielä pitänyt pentua laumaan kuuluvana. No mutta, se siitä. Pääasia on, että Jeni on nyt terve ja me voidaan elää taas huoletta täysin normaalia elämää. :) 


Jeni ja sisarukset muuten täyttivät tällä viikolla jo 6 kuukautta! ♥ 
Aika on kulut kyllä ihan mahdottoman nopeasti. Pakko myöntää, että on tuo pentu aika hieno. ♥ 


En tosiaan ole jaksanut miettiä blogia hetkeen, mutta tässäpä tuoreimmat kuulumiset. :)
Loppuun vielä läjä kuvia menneiltä viikoilta.

 

torstai 12. maaliskuuta 2015

Meidän koti

Kesällä 2011 muutettiin Nikon kanssa ensimmäiseen omaan asuntoon. Yhdessähän oltiin asuttu jo pari vuotta minun vanhempieni luona. Kahdessa eri yksiössä (34m2) tuli asuttua vuosia ja silloin yksiö riitti meille hyvin. 

Viime vuoden lopulla (30.9.14) muutettiin kuitenkin vihdoin kaksioon. Laitettiin VVO:lle hakemus ja pian meille tarjottiinkin jo tätä asuntoa. Muuttomatka ei onneksi taaskaan ollut pitkä, noin 100m.. ;) Muutto muutenkin osui juuri sopivaan aikaan kun koiramäärä oli lisääntymässä. ;) 

Neliöitä tästä asunnosta löytyy 54,5 + parveke. :)

Vaikka muutosta on nyt jo aikaa, ei olla vieläkään saatu tauluja seinille. Hups. Mattojakaan ei ole vielä kaikkialla, ennen kuin Jeni on täysin sisäsiisti. Keittiöön en ole tyytyväinen ja koirien petikin on siellä vain väliaikaisesti, kun vielä tällä hetkellä pentu viettää siellä yksinolot. Keittiö siis kaipaa vielä eniten muutosta ja onhan tämä vielä kauttaaltaan keskeneräinen, mutta kaikki aikanaan.. ;)

Kuvat on otettu ihan vain puhelimella, joten laatu ei päätä huimaa.. ;) Koittakaa kestää!

Eteinen



Keittiö


Makkari


Olohuone




Vessa


maanantai 9. maaliskuuta 2015

Namihaaste

Meidänkin kolmikko osallistui piirrä koira nameilla -haasteeseen. :) 

Kaikkia vähän ihmetytti, että mikä juttu tää nyt on. :D Vapaa-käskyn kuullessaan Lumo ei edes noussut vaan alkoi heti syömään, Kina nousi ja alkoi syömään ja Jeni häipyi kokonaan, mutta tuli takaisin kun tajusi, että nappulat saikin syödä. :D 

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Menoa ja meininkiä


Maanantaina aamulenkin jälkeen lähdettiin Jenin kanssa bussilla kohti Espoota. Tämä olikin Jenin ensimmäinen kerta bussissa. :) Jeni käveli reippaasti bussiin, istahti ja hetken päästä jo makoili! Ei haitannut äänet eikä bussin heiluminen. Reipas pentu. :) Perille päästyä Noora tuli Riimin kanssa hakemaan meitä bussipysäkiltä ja matka jatkui Soukan koirapuistoon. Hetken etsimisen jälkeen löydettiin perille ja puistossa tytöt juoksentelivat innoissaan. Jenikin jopa leikki Riimin kanssa kun ei ollut Kinaa mukana. ;) Nimittäin yleensä sisarukset keskittyvät leikkimään kahdestaan. :D Puistoilun jälkeen lähdettiin koirauimala Sippuraan! Jeni pääsi ensimmäistä kertaa uimaan. :) Huuhdeltiin kuraiset koirat, Jenille liivit päälle ja altaaseen! Hetken ihmettelyn jälkeen Jeni menikin jo altaaseen ja kerran meni itse uimaan Riimin perässä. Muutamia kertoja myös laitoin Jenin altaan reunalta uimaan, eikä neitiä näyttänyt haittaavan. Uimatyyliä voisi vielä parantaa, aikamoista pärskimistä se vielä oli. :D Nopeasti Jeni kuitenkin tajusi minne pitää uida eikä yrittänyt kiipeillä reunoille. Aina uimisen jälkeen neiti kiemurteli innoissaan kun taputtelin kylkiä ja kehuin. :D Ihan parasta oli kuitenkin hepuloida vedessä. :D Jeni hyppeli innoissaan, leikki leluilla ja jahtasi veden alla Nooran varpaita. :D Toivottavasti on jatkossakin yhtä innoissaan... ;) Uimisen jälkeen käytiin vielä Nooran kanssa Hesessä syömässä ennen kuin suunnattiin kotiin. :) Bussimatka sujui taas hyvin ja pentu sai pari ihailijaakin. ;)


© Noora

Ora, Ren, Nari ja Jeni 
Tiistaina Essi tuli hakemaan mua ja Jeniä puolenpäivän aikoihin. Ajettiin Vantaalle Oonan luokse lenkkeilemään. Käytiin parin tunnin lenkillä aivan ihanassa paikassa. Muutama ihminen nähtiin, mutta muuten saatiin olla ihan rauhassa. Koirillakin näytti olevan hauskaa ja vauhtia riitti. :) Erityisesti Ren tykkäsi jahdata Jeniä ja kyllähän Jenille aina juoksuleikit kelpaa. ;) Lenkin jälkeen lähdettiin koko poppoo Lohjalle Essin luokse yökylään. Perille päästyä käytiin heti ensimmäiseksi ruokakaupassa.
Oona jäi koirien kanssa autoon odottamaan kun minä ja Essi käytiin ostoksilla. Kaupan jälkeen suunnattiin Essille monta kassillista ruokaa mukanamme. :D Vähän ehkä innostuttiin Essin kanssa.. ;) Hups. Meillä kaikilla alkoikin olla jo kova nälkä, joten heti ensi töiksi tehtiin ruokaa. Loppuilta katseltiinkin leffoja, herkuteltiin, juteltiin ja Jenikin pääsi tutustumaan hiiriin. :) Ennen nukkumaanmenoa käytiin vielä pienellä kävelyllä. Jeni olikin lopulta niin väsynyt, ettei hievahtanutkaan yön aikana... :') Koko yön nukkui tyytyväisenä mun ja Oonan välissä. ♥ Yöllä herätessäni huomasin, että Jeni oli kaivautunut Oonan kainaloon... :')

Kiitos kivasta päivästä tytöt! ♥

 

Keskiviikkona heräiltyämme lähdettiin ulos koiria juoksuttamaan ja sen jälkeen saatiin Essiltä kyyti kotiin. 

Kotona en kauan ehtinyt olemaan kun lähdimmekin jo Soilen kanssa kohti Siuntiota. Käytiin ystäväni Vernan luona katsomassa hurjan söpöjä 7-viikkoisia tiibetinmastiffin pentuja! ♥ Niin pieniä, mutta niin isoja jo! Olisin voinut loputtomiin halailla pentuja. ♥ Ihania riiviöitä! Ensi viikolla mennään uudestaan pentuja katsomaan ja sain houkuteltua Nikonkin mukaan... ;)


Loppuilta ei mennytkään sitten ihan toivotulla tavalla. Jos tämä tyttö nukahtaa kahdeksan aikaan illalla, se ei tiedä hyvää. Yön aikana kuume nousi ja olo oli ihan kamala. Flunssa tuli kylään...Viikonloppu meneekin siis sairastaessa...