Jenin kohtutulehdus ja sterilointi

Melkein tasan kaksi vuotta sitten Jeni kiidätettiin (murtuneen leuan takia) hätätapauksen lääkäriin - historia toisti itseään jälleen. Torstaina 13.10.16 huomasin, että sohvalla on jotain. Tarkemman tutkiskelun jälkeen tajusin, että Jenin takapuolesta vuotaa jotain paksua ja kellertävää. Soitin tutulle lääkärille joka totesi heti, että kyseessä on kohtutulehdus - kiireesti näytille. Paniikki iski ja aloin itkien soittamaan kaikki tutut läpi, jotta saataisi äkkiä kyyti lääkäriin. Niko oli siis töissä. Onneksi pian tärppäsi ja veljen tyttöystävä Reetta lähti meitä kuskaamaan. Matka ei onneksi ollut pitkä ja paikan päälle saavuttua Jeni ultrattiin heti. Ultrassa selvisi, ettei hengenhätää ollut ja lääkärin kiireiden takia leikkaus sovittiin maanantaille 17.10. Aloitettiin heti 10 päivän antibioottikuuri ja seurailtiin Jenin vointia. Jos viikonlopun aikana vointi olisi huonontunut, leikkaus olisi tehty heti. Antibiootit kuitenkin selvästi auttoivat ja selvittiin viikonlopusta.

Maanantaina suunnattiin leikkaukseen. Jeni jäi hyviin käsiin ja leikkaus olikin jo alle tunnissa ohi. Leikkaus meni kuulemma hyvin ja Jeni lähti kotiin jatkamaan unia. Kotona Kina meni ihan sekaisin ja yritti väkisin päästä Jenin luo ja vinkui vaan. Voi toista. ♥ Nomi oli myös hämillään. Muutaman tunnin päästä Jeni alkoi pikkuhiljaa heräilemään. Illemmalla ruokakin jo maistui ja ulkona käveli reippaasti, eikä tarpeiden tekemisessäkään ollut mitään ongelmaa. Yöllä reppana vinkui koko ajan, eikä taidettu kummatkaan nukkua silmäystäkään.

Seuraavana päivänä, eli tiistaina otettiin side pois ja yllätyin positiivisesti. Siteen alta löytyi pieni ja siistin näköinen haava. Ei valittamista!

Ensimmäisen viikon ajan Reetta oli meillä vahtimassa Jeniä meidän työpäivien ajan, koska en uskaltanut vielä jättää Jeniä yksin kotiin. Oli parempi pelata varman päälle. Kiitos vielä Reetta. ♥ 

Yöt Jeni on ollut isossa häkissä, ettei Kina tai Nomi pääse vahingossakaan koskemaan haavaan. Meidän ollessa kotona eivät ole edes yrittäneet, mutta varmuuden vuoksi koirat ovat varmaan vielä muutaman viikon eri tiloissa yöt ja yksinolot. Olen ihan yllättynyt, miten hyvin Nomikin on jättänyt Jenin rauhaan, eikä ole edes yrittänyt leikkiä. Tajuaa selvästi, että toinen on kipeä.

Jeni on kyllä ollut koko ajan todella reipas ja kiltti toipilas. Ensimmäisen yön jälkeen ei ole itkeskellytkään. Suurin harmitus on, kun muut lähtevät lenkille, eikä reppana pääse mukaan. :( Hyvin Jeni on kyllä malttanut levätä, vaikka on nyt ollut 1,5 viikkoa täysin ilman liikuntaa. Ruoat ollaan annettu kongeista ja lisäksi vähän temppuiltu, että olisi edes jotain tekemistä. Leluilla ollaan myös jo vähän leikitty. Tähän asti ollaan käyty ulkona siis vain tarpeilla, mutta tänään Jeni pääsee ensimmäistä kertaa pienelle kävelylle. Aloitellaan pikkuhiljaa. Maltti on valttia. :)

Nyt leikkauksesta on siis kulunut tasan viikko. Toivottavasti toipuminen jatkuu yhtä hyvin kuin tähänkin mennessä. Eiköhän me pian päästä jatkamaan normaalia elämää. :)

Kipulääkettä Jeni söi 6pv ja antibioottia 10pv. Leikkaus maksoi (kohtutulehdus nosti hintaa) 420e + ultra 50e.

Haava tällä hetkellä (24.10.), leikkauksesta kulunut tasan viikko.

Lumon leikkaukseen verrattuna kaikki on ollut helpompaa. Jenin haava ei kutise, ei satu kakkaaminen, ei satu istuminen, liikkuminen ei ole hankalaa yms. Lisäksi Jenin haava on paljon pienempi kuin Lumon... o___o Tytöt leikattiin siis eri paikoissa ja sen kyllä huomaa. Täydet pisteet ja iso kiitos Jenin leikanneelle lääkärille, Laszlolle.

Jenin haava vuorokausi leikkauksen jälkeen. Itsestään sulavat tikit sisällä, haavassa ei mitään.

Lumon haava, kaksi vuorokautta leikkauksesta. Normaalit tikit.

Lumon leikkauksesta voi lukea lisää täältä!

Nomi 9vko

Nomin kotiutuminen

Mistäs sitä edes aloittaisi, kun edellisestä postauksesta on jo niin pitkä aika. Uuden työn ja pennun kanssa aika ei rehellisesti sanottuna ole riittänyt koneella istumiseen. Edes Nomin kuvia en ole ehtinyt käsitellä ajallaan. Ärsyttävääää. Kaiken lisäksi olen viimeiset seitsemän viikkoa ollut flunssassa, joka on rajoittanut paljon. Olen ravannut lääkärissä, syönyt kaksi antibioottikuuria poskiontelotulehdukseen yms. Seitsemän viikon aikana on nyt ollut kaikki mahdolliset flunssan versiot. Kun yksi on parantunut, niin toinen on tullut. Se selittää senkin, miksi välillä olo on ollut parempi ja sitten taas huonontunut. Kuulemma pitää vain hyväksyä, että saa kaikki pöpöt kun aloittaa uutena päiväkodissa. Noh, eiköhän tämä kohta jo helpota. Meillä on täällä tällä hetkellä toinenkin toipilas, Jeni nimittäin leikattiin 17.10. kohtutulehduksen takia. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Muuten meille kuuluu siis hyvää, normaalia pentuarkea. Tärkeimpänä; olen viihtynyt todella hyvin uudessa työssä ja pentu on iiiihana. ♥

Nomi on nyt ollut meillä reilun kuukauden ja edelleen olen sitä mieltä, että pennun tulo oli vain hyvä asia. Lumon poismenon jälkeen aloin henkisesti voimaan niin huonosti, että oli aika tapahtua jotain hyvää. Kuten arvelinkin, aika ei todellakaan ole riittänyt enää samalla tavalla suremiseen. Viimeistään illalla ikävä aina iskee, mutta ainakin päivät menevät touhutessa. Pakko myöntää, että Nomi on todella samanlainen luonteeltaan kuin Lumo ja välillä se kyllä kirpaisee. Ehkä joskus vielä Lumon muistelu, sekä kuvien katselu saavat hymyn huulille, mutta vielä on liian aikaista. En ole hyväksynyt asiaa, enkä tule koskaan hyväksymäänkään. Sattuu liikaa. Tiedän, että Lumon on nyt parempi, mutta silti en voi hyväksyä asiaa. Miksi jotain niin rakasta vietiin ihan liian aikaisin. Ikävä on suunnaton. 

Nomi tosiaan kotiutui meille pitkän odotuksen jälkeen 9-viikkoisena 17.9. Kina ja Jeni ottivat uuden tulokkaan todella hyvin vastaan. Kina ei välitä pennusta, mutta "salaa" kuitenkin tykkää, koska antaa pennun nukkua vieressä, kiipeillä päällään ja muutaman kerran on Kinan aloitteesta jopa leikittykin. Jeni ja Nomi taas ovat kuin paita ja peppu. :') Jeni sai vihdoin kaipaamansa painikaverin. ♥ 

Ensimmäistä kertaa pelloilla:

Nomi on kotiutunut todella hyvin. Reipas ja energinen pentu! Nomista on kuoriutunut kunnon riiviö, oikea jästipää. Tempperamenttia ja omaa tahtoa löytyy vaikka muille jakaa. Jos joku asia ei mene niin kuin kakara tahtoisi, sen kyllä kuulee kaikki. :D Kiukuttelee ja kokeilee rajojaan. Lempipuuhiin kuuluu pomppiminen ja huhhuh miten korkealle noinkin pieni tyyppi ponnistaa. :D Olen ihan varma, että joku on virittänyt sille vieterit jalkoihin. Pomppii varsinkin iloisena tai jos jotain on kädessä (Nomin mielestä pakko olla ruokaa), jos joku ovi on vaikka kiinni (siellä on ihan varmasti ruokaa/muut syö siellä ruokaa) tai jos ruoka on pöydällä turpoamassa. Pojoing. Nomi on siis todella ahne. Neidin mielestä ruokaa saisi olla koko ajan tarjolla. Ruoan kun antaa, niin tyyppi jää odottamaan jo seuraavaa ruokintakertaa... :D Keittiössä ei koskaan tarvitse olla yksin. ;) Jos kakara ei ole siellä jo valmiiksi, niin se kirjaimellisesti juoksee kiljuen mukaan kun huomaa, että joku on menossa keittiöön. :D Pöljä.

Nomi on itse asiassa aika tyypillinen husky. ;) Jos Nomia pitäisi kuvailla kahdella sanalla; riiviö ja ahne.

Temppujen opettamisen suhteen olen ollut aika laiska, mutta kyllä se tärkeimmät osaa. Hihnassa Nomi kulkee todella hyvin ja luoksetulokin on ainakin vielä hyvin hallussa. Siitä jaksankin olla joka päivä iloinen, koska se ei huskyn kohdalla ole mikään itsestäänselvyys. Sormet ja varpaat ristissä, että pysyy kuulolla vielä vanhemmallakin iällä. Luoksetulon salaisuus on tietysti ruoka. 

Yksinolot ovat sujuneet yllättävän hyvin. Ensimmäiset kerrat huusi kuin pistetty sika, kun jäi ihan yksin yksin. Heti ensimmäisen kerran jälkeen saimmekin jo isännöitsijältä soiton... :'D Mutta ihan vain sen takia, koska alakerran naapuri ei ollut tietoinen pennusta ja oli todella huolissaan (=itki), että mikä Jenillä tai Kinalla on hätänä. Meiltä kun ei kuulemma koskaan mitään ääniä kuulu ja sitten yksi nimeltä mainitsematon oli alkanut kiljumaan niin myönnettäköön, kyllähän se voi pelästyttää. :D Myöhemmin samana päivänä törmättiin sattumalta kyseiseen naapuriin ja hän vieläpä painotti, että ei soittanut pahalla, oli vaan niin huolissaan, että mikä täällä on hätänä. :') Ihana tietää, että naapurit ilmoittavat jos kuuluu jotain normaalista poikkeavaa. Nykyään Nomi on siis yksinolot Jenin kanssa samassa tilassa ja hiljaista on ollut. Kina on makkarissa, koska viihtyy siellä parhaiten. Ennen Nomin tuloa tytöillä oli koko kämppä käytössä, mutta pennun takia on nyt alkuun rajailtu tiloja pennun oman turvallisuuden vuoksi. 

Ensimmäisellä rokotuksella!

Kauppakeskuksessa

Nomi ja Pulla

Nomi, Kina, Husco, Colhu, Benny, Camo ja Luca ♥

Alusta asti ollaan yritetty käydä mahdollisimman paljon kaikkialla pennun kanssa. Ollaan mm. kyläilty mun siskoilla ja kavereilla, käyty ostoskeskuksissa ja eläinkaupoissa sekä Hartolassakin pyörähdettiin viikonlopun verran. Autossa Nomi matkustaa rauhallisesti. Julkisilla ei olla vielä kuljettu. 

Kotiutumisen jälkeen ollaan ehditty muutaman kerran käydä leikkimässä myös äipän ja kahden sisaruksen kanssa Katjan luona. Kohta viimeinenkin kotia etsinyt sisarus lähtee kohti omaa kotia, mutta onneksi Katjalle jää asustelemaan Wieno-veli. :)

Tuttuihin koirakavereihin ollaan myös tutustuttu ja lisäksi jopa kolmeen eri kissaan. Ensimmäistä kissaa Nomi innostui vähän jahtaamaan, mutta kahden muun kanssa oli todella nätisti. Koirakavereiden kanssa leikkii ja juoksentelee reippaasti, ei jännitä turhia. Vieraita ihmisiä kohtaan Nomi on välinpitämätön. Ainoat asiat mitä Nomi on jännittänyt, on vieraiden koirien haukunta ja jotkut ihmiset, riippuen miten lähestyvät. 

Muutama viikko sitten käytiin Anttonilla moikkaamassa sukulaisia ja leikkimässä samanikäisten rotukavereiden kanssa! Voi että Nomi nautti. ♥ Alkuun kakaraa vähän jännitti kun iso lauma huskyja otti meidät niin äänekkäästi vastaan, mutta ei mennyt kauan kun paineltiinkin jo pitkin pihaa uusien tuttavuuksien kanssa. ♥

Sisarpuolet Zenna, Rambo ja Nomi ♥

Nomin sisarpuolet Arctic Soul Top Level "Rambo" ja Arctic Soul Top Runner "Zenna" ♥

Nomin velipuoli Maglelin Havok "Havok" ♥

Onnellinen pentu ♥